9. huhti, 2016

Kevään värit silmät kiinni!

Aamukävely tutuilla poluilla oli kurainen ja osittain vielä jäisen liukas.

Maisema on ruskean sävyinen ja eleetön. Aurinko on piilossa jossain paksun harmaan pilvimassan sisällä. Ilma on tyyni, mutta kostean kolea, vilu meinaa hiipiä puseron alle. Lenkkarit painuvat märkään maahan ja nenä alkaa vuotaa. Kuulostaako ihanalta?

No, metsän siimekseen päästyäni pysähdyin polulle, suljin silmäni ja annoin keväälle mahdollisuuden kertoa läsnäolostaan, vaikkei verkkokalvoille piirtyvä kuva ja ihon pintaa nipistelevä koleus sitä julistakkaan. Silmät kiinni tuntui tältä:

Metsässä tuoksuu pihkaiset kuusikot, märkä sammal ja raikas tuuli. Lintujen laulu on korvia huumaavaa! Tiaiset, peipposet, mustarastaat ja mitkä lie muut. Sirkuttavat kilpaa ja nauttivat varmasti itsekin siitä kirkkaudesta, joka äänistä lähtee! Mustarastaan ylväs, kiiltävä kylki varmaankin heijastelee auringonsäteissä, oranssi nokka kohti taivasta. Liverrys on taidokasta ja voimauttavaa. Tiaisten satapäinen kuoro sirkuttaa, kuka tuntee kenet, kenen pesä missä ja kuka on vielä paria vailla?

Silmät kiinni voin  kuvitella,  miten maisema hiljalleen muuttuu, kun aurinko saa vuoronsa lämmittää maata. Mutainen polku kuivuu ja reunustat alkavat puskemaan kevään vihreää ruohoa. Puiden oksat alkavat vihertämään hennosti kun silmut työntyvät esiin kohti avaraa maailmaa. Auringon säteet tuikkivat kuusenoksien väleistä ja muurahaiskeon pinta herää eloon. Heinikossa pörrää kärpäset ja ensimmäinen perhonen ojentelee siipiään lämmössä.

Täytän keuhkot raikkaalla metsän ilmalla, avaan silmäni ja säpsähdän sitä todellisuutta, joka toistaiseksi edessäni aukeaa. Jaksaa jaksaa... maailma pyörii radallaan ja kesää kohti mennään! Ei aikaakaan, kun saa heittä takin narikkaan ja nauttia lämmöstä!

Hyvää viikonloppua, liikkukaa luonnossa aistit avoimina!