4. marras, 2015

Samettinen pimeän verho

Se on täällä nyt, pimeä vuodenaika.  Aamu valkenee ilman kiirettä vasta kahdeksan kieppeillä täällä Etelä-Suomessa ja pimeys laskeutuu jo neljään mennessä. Pilvisenä päivänä on tasaisen harmaata. Tänä syksynä tosin on saatu nauttia usein upeista, aurinkoisista päivistä ja sitäkin upeammista auringonlaskuista! Tälläkin viikolla jo kahtena iltana huikea väri-iloittelu taivaalla ja vasta keskiviikkoa mennään.

Itse nautin pimeästä vuodenajasta siinä kuin muistakin. Sytyttelen kynttilöitä sisällä, laittelen lyhtyjä pihalle, nautin takkatulesta... Pimeydessä on jotain rauhoittavaa, tasoittavaa. Silmien verkkokalvot lepää ainakin täällä "maalla", missä valosaastettakaan ei ole ihan mahdottomasti. Kävelyteillä sentään pääsäntöisesti on lyhtypylväät ja suuntaankin kävelylenkkini pimeän aikana useammin kyllä valaistuille reiteille. Metsäpolkuja kuljen mieluummin jo vähän vaalenneessa aamussa, kuin ihan pimeässä.

Tänään aurinko on jäänyt toiseksi harmaalle pilvimassalle. Taivas on pehmeän fleecehuovan värinen. Kevyt tuulenvire kuljettaa hiljalleen huopavilttiä taivaalla, kuihtuneet puutarhan köynnökset keinahtelee samaan tahtiin. Haravalle olisi vielä vähän töitä, vaikka lähes kaikki lehdet on jo tulleet alas puista.

Metsässä kulkiessani nautin siitä sävymaailmasta, joka nyt aukeni silmieni eteen. Niin maan läheiset sävyt, rauhoittuneet ja lumipeitteelle valmistautuneet. Vain sammaleet ja sitkeät ruohotuppaat jaksavat vielä kukoistaa kirkkaan vihreinä. Kunpa saisimme oikean lumipeitteen tänä talvena!

Tänään löysin talteen laittamani Roosa nauha kampanjan kengännauhat. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Erittäin hyödylliset nauhat, heijastavat ja kauniit! Vaihdoin ne lempikenkiini. Kyllä nyt näkyy, missä kuljen! Heijastimia löytyy kyllä joka makuun ja tyyliin, vain hyvin ajattelematon ei käytä heijastinta!

Nyt on tämän aamun hyvä mieli haettu metsästä ja käärin jälleen hihat ryhtyäkseni luovaan työhön.

Utuisia unelmia keskiviikkoosi!