20. loka, 2015

Luovaa työskentelyä

Ei käy aika todellakaan pitkäksi... Tänään on pitänyt vähän muistuttaa itseäni, että rauhoitu, älä kiirehdi! Mutta kaikki päivän puuhat on olleet todella mieleisiä!

Aamu alkoi paahtoleivällä ja kahvilla sanomalehden kera. Sen jälkeen olin valmis pitkälle metsälenkille Remun kanssa. Kameran jätin kotiin, nyt on niin paljon työn alla valokuvia, että tietoisesti jarruttelen, etten huku valokuvieni sekaan! No, kännykän kyllä otin mukaan... :)

Suuntasin metsään saappaat lompsuen. Kaarsin lähimmän polun kautta suon reunaan. Siellä päätin, etten kulje polkuja, vaan harpon mättäiden yli ja aukeiden poikki. Se tuntui Remustakin loisto ajatukselta! Ilmeisesti metsän eläimetkään ei kulje polkuja pitkin, koska hajumaailma tuntui sekoittavan koiraparan pään! Minun nenääni tuoksui tänä aamuna erityisen vahvasti suopursu! Olisikohan ollut tyynellä ilmalla sen kanssa tekemistä? Sää oli kuin "linnunmaito".

Annoin välillä Remun valita reittiä ja kuljin vain raikkaasta ilmasta nauttien perässä. No, totuuden nimissä sanottakoon, etten ollut täysin heittäytymistuulella, sillä meinasin välillä ärsyyntyä Remun innokkaasta hihnan kiskomisesta. Otinkin hetken poukkoilun jälkeen tiukemmat ohjat ja päästiin jälleen eteenpäin ilman kiskomista.

Pitkävartiset saappaat on kyllä todella hyvä keksintö! Nyt metsässä on täydellinen vuoden aika! Ei hyttysiä, ei enää (ainakaan minä en ole törmännyt) hirvikärpäsiä, käärmeet on jo vetäytyneet koloihinsa.

Katseeni pyyhki lähinnä maata jalkojeni edessä, etten kompuroisi. Polulla kulkiessa voi katsella etäämmällekkin! No, karpalothan sieltä taas vilkutteli punaisena! Pakastin pullistelee jo marjoja niin, että nyt piti vain tyytyä napostelemaan muutama marja suoraan maasta. Olipas kirpakoita! Remukin naposteli muutaman seuranani.

Karpaloiden alla ja ympärillä maa, sammal on kauniin väristä! Vihreän lisäksi kauniin keltaisen ja punaisen sävyisiä kasvustoja levittäytyy joka suuntaan. Harmaat jäkälät ja kuihtuneet kanervat... Täydellinen paletti!

Kuljimme päämäärättömästi lähes pari tuntia. Muutama valokuva oli pakko ottaa. Ihan tarkkaan en ollut kartalla, että mihin olimme kulkeneet, mutta ihan tuttuihin maisemiin lopulta tupsahdimme ulos metsästä tullessamme.

Metsälenkin jälkeen Remu kaivautui tyytyväisenä petiinsä ja minä aloitin omat askareeni... Innoissani kävin hakemassa paikallisesta yrityksestä valokuvaprinttejäni työstettäväksi eri menetelmillä. Wau! Olin ihan innoissani siitä, miten hienoja kuvat olivat isoina tulosteina! Nyt on niin monta rautaa tulessa, etten välillä oikein tiedä, istuisinko ompelukoneen ääreen, vai ottaisinko pensselin käteeni. Tänään olen päätynyt sitten tekemään molempia!

Nyt kodin jo hiljentyessä, lapset vuoteisiinsa peiteltyinä kirjoitan vielä tämän blogin ja valmistelen kotisivujeni taustalla puotiani. Jos nämä olisi työtuntejani, olisi ollut aika pitkä työpäivä... Mielekkäiden puuhien parissa, en ehkä vieläkään olisi halunnut lopettaa, mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Huomenna on aika palautella mieliin Italian kurssin asioita, Kääk! Syysloma on tehnyt tehtävänsä ja lyö aika tyhjää nyt siinä aivolohkossa, missä vieraat kielet on tallessa!