8. loka, 2015

Timantteja heinänkorsissa

Olen rikas! Voisin kieriä timanteissa! Olen etuoikeutettu kulkiessani silmiä hivelevän kauneuden keskellä ilman huolia ja kiirettä!

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia upeista pakkasaamuista. Aurinko sinisellä taivaalla tarjoaa lämpöään kohmeiselle maalle, sekä polun kulkijalle. Toppatakki, pipo, lapaset ja kaulaliina on silti jo tarpeen aamun hetkinä ulkoillessa. Hain vasta eilen toppatakin varastosta aamulenkille lähtiessäni. Tuntui suloiselta kääriytyä lämpöisiin vaatteisiin! Maisemat hivelivät silmää myös eilen, mutta mukanani oli vain kännykän kamera joka sekin hyytyi pakkasessa! Tänään varustauduin järkkärillä ja pidin sitä takin alla kaikki kuvausvälit. Talletin timantit heinänkorsista omaan henkiseen pankkiini, sekä valokuvatiedostoiksi. Niitä tässä koneella selaillessani tunnen itseni todella onnekkaaksi! Näin vähän tarvitaan hyvään mieleen.

Suolla oli vielä aamun hämärä metsään mennessäni. Sininen hetki. Pieniä, yksittäisiä auringon säteitä yletti jo pienille alueille, heinätuppaisiin tai jäisiin kanerviin. Karpalot oli kohmeisia ja soinen sammal lohkeili askeleiden alla. Nuoret koivun varret olivat saaneet samettisen näköisen kuuran pintaansa. Yksittäiset koivun lehdet pörröisen valkean reunuksen. Maisema on hiljainen ja jäinen. Suo-ojakin on saanut jääpeitteen.

Aukealta takaisin metsän suojaan siirtyessäni kuuramaisema jää taakse. Aurinko on ennättänyt jo nousta harppauksen ylemmäs taivaalla. Valoraidat piirtyvät puiden tahdissa poluille ja mättäille. Lintuja ja puiden lehtiä lentelee pääni yläpuolella. Jossain tikka tekee jälleen askareitaan.

Polun varressa on höyhennetty lintu. Roskaruokailua luonnon tyyliin. Jäljellä on vain kasa höyheniä ja sulkia, yksi koipi. Karun näköinen jalka. Otan ruokailupaikasta monta kuvaa. Mikähän petolintu siinä on ruokaillut? Ja mikä lintu mahtoi olla saaliina? En tunnista höyhenten perusteella, enkä jalan. Täytyy laittaa luontokuvaussivuille Facebookiin kuva, jos vaikka siellä joku tietäisi.

Jatkamme Remun kanssa tuttuja polkuja ylös kallioille. Siellä on edelleen notkelmia, joihin auringon säteet eivät ole vielä ylettäneet. Heinät ovat valkean kuuran peitossa. Maisema on kaunis! Kuljen ohi polkujen, jäisen sammaleen ja heinikon yli. Puolukat ovat myös kauniisti jäisiä, valmiiksi pakastettuja! Ylempänä aukealla aurinko on jo löytänyt valkean heinikon. Mikä häikäisevä timanttimeri! Voi, kun saisikin niin autenttisesti näytettyä tässä kuvien kautta, mitä sain ihailla siinä! Nämä timantit ei ole ikuisia. Aurinko tekee tehtävänsä nopeasti ja ohut kuura sulaa heinänkorsista. Ennen haihtumistaan kuura muuttuu kauniiksi vesipisaroiksi, joista heijastuu aurinko ja taivas ja kaikki ympäröivät värit.

Olen ladannut akkuni. Palaan hymyillen kotiin. Tänään olen luvannut leipoa leipää.