3. loka, 2015

Väriterapiaa ja puhdistavia tuulia!

Syyskuu jäi taakse, lokakuu otettiin vastaan vaihtelevassa säässä, niinkuin sykyllä kuuluukin olla! Harmaata, tihkua, hämärää ja kosteaa...Seuraavassa hetkessä räikeän kirkas aurinko, puuskaista tuulta, ilmassa kieppuvia värikkäitä lehtiä ja tunne, että pienellä hypähdyksellä voisin helposti liittyä lentävien lehtien joukkoon! Lapsena uskoinkin, että sateenvarjo tai hupparin helmat voisivat hyvinkin riittää lentämiseen!

Linnut täyttää kupujaan puutarhojen marjoilla. Rastasparvi vieraili pihani pensasaidassa tehden siistiä jälkeä. Minulle jäi kuitenkin pensasaidan ihana, alkava väriloisto! Orava touhotti kiireisenä pitkin aitaa ja omenapuita hypellen, piilotteli eväitään sinne tänne, niitä tuskin myöhemmin muistaen.

Puutarhakalusteet on öljytty ja nostettu varastoon odottamaan seuraavaa kesää. Vähän haikeuttakin sekoittuu mieleen... Syksyllä heitetään hyvästit kesälle. Vuodet vääjäämättä vierii eteenpäin, syksyt seuraa toisiaan. Kuukaudet pysyvät siistissä järjestyksessä omaa vuoroaan odottaen, vuosiluku vain vaihtuu. Lapset kasvavat, pihan puut kurkottelee jo turhan laajalle alueelle. Todellakin haluan tarttua tähän hetkeen, nauttia elämästä juuri nyt! Juuri tällaisena, kuin olen. Rakastaa lapsiani ja puolisoani juuri sellaisina, kuin he ovat.

Syksyn raikkaaseen tuuleen sekoittuu aamuisin piipuista nouseva kotoisa savun haju. Kosteus ja kylmyys saa ihmiset lämmittämään tulisijojaan. Takassa rätisevä tuli. Yksi niistä elementeistä, jonka ääressä on helppo lumoutua ja hiljentyä. Illan pimetessä sytytellään kynttilöitä tunnelmaa, valoa ja lämpöä tuomaan. Muurahainenkin taitaa kiertää raa-an puolukan lampuksi kekoon... Risto Rasan runoa mukaellen.

Olen kulkenut päivittäin pieniä polkuja ja isoja polkuja tässä kotini lähellä. Nauttinut tuulesta, sateesta, hämäristä aamuista ja kirkkaasta auringosta. Ja ommellut!

Kamera on saanut nyt vähän huilata, työstän omassa pikku pajassani nyt aiemmin ottamiani kuvia. Vihdoin myös ompelukoneellani on erityinen tehtävä