29. syys, 2015

Yöllä on ollut pakkasta!

Nämä on parhaita aamuja syksyllä! Aurinko, yön jälkeinen kirpeys ilmassa, kuura maassa... Tasaisen sininen taivas luo upean kontrastin puille. Lehdettömille, mustille oksille, kirkkaan keltaisille ja oransseille lehtipuille ja syvän vihreille havuille.  Ilmassa on happea niin runsaasti, että mynthonit ja muut pastillit jää kirkkaasti hopealle raikkaudessaan! Metsään!

Aurinko lämmittää vielä vahvana ehdittyään korkeammalle. Golfkentän vihreä nurmi tarvitsee vielä sadettajaa. Taustalla kirkkaana taivaalle ennättänyt aurinko, kehyksenä roikkuvia, syksyisiä puun oksia. Energiaa virtaa sisälleni! Ihana aamu!

Kuljen tarkoituksella korkeassa heinikossa metsään mennessäni. Ihana kuunnella jäisen heinikon ja kohmeisten lehtien ääntä saappaan alla. Saviset kohdat on liukkaita ja askel meinaa lipsahdella. Vielä jossain pilkahtaa sitkeitä kesän kukkia. Sininen kissankello ojentautuu kuusen oksan alta kohti aurinkoa. Jokin pieni harsokukka levittäytyy jäisten heinien yli. Samassa heinikossa on kulkenut joku ennen minua. Peura, villi arvaus vielä höyryävän papana keon kohdalla!

Suolla maistelen vielä mustikoita. Maku on jo vähän vetistynyt, mutta olisikohan niissä kuitenkin vielä vitamiinit kohdillaan...? Eilen kävinkin poimimassa jälleen karpaloita. Se on niin rentouttavaa puuhaa tuo marjojen poiminta, enpä sitä nuorempana ole ymmärtänyt! Eikä itseasiassa useinkaan ole ollut aikaa valosalla kulkea mielin määrin metsissä. Näinhän se menee. Olen kiitollinen nyt tästä ajasta, jonka voin käyttää haluamallani tavalla!

Katseeni pysähtelee sekä rentouttavaan maisemaan, että pieniin luonnon yksityiskohtiin. Näpsin kuvia. Välillä vain seison paikoillani ja herkistän kuuloaistiani, olen ihan varma, että erilaisia metsän eläjiä pitää minua silmällä, astumatta kuitenkaan näkyviin. Hengitän syvään metsän ja suon tuoksua. Hankaan sormenpäillä suopursun vahaista lehteä, sen tuoksu on erityisen vahva ja metsäinen. Tekisi mieli vaeltaa päämäärättömästi tässä ihanasti kirkastuvassa maisemassa ajankulua miettimättä. Tänään olen kuitenkin päättänyt käyttää aikaa pihatöissä. On aika nostaa puutarhakalusteet varastoon. Ne on kuitenkin öljyttävä vielä ennen sitä. Nyt siis käärin hihani ja menen tervehtimään tuota kotipihani pensasaidan monikymmenpäistä rastasparvea! Niille näyttää aronian marjat maistuvan!