24. syys, 2015

Jälleen vauhti päällä!

Kyllä. Tänään on riittävästi puhtia vaikka mihin! Nousin aamulla levänneenä. Kurkun päässä tuntuu edelleen vähän kröhäiseltä, mutta väsymys on voitettu! Kahvi, aamun lehti, aamupala ja metsään!

Remu ymmärtää selkeästi, että kun vedän saappaat jalkaan, mennään paikkaan, josta myös hän nauttii. Lähtötohina on normaalia kävelylenkkiä innokkaampaa.

Otin metsään jälleen mukaan myös järkkärin ja taskuun muovipussin marjoja varten. Olimme metsässä jo kahdeksan jälkeen. Ihana raikas ja kostea metsän tuoksu ympäröi meidät. Pieni metsäinen niittyaukea, jonka poikki tuttu polkumme vie, on varmasti peurojen, tai muiden isompien eläinten oleskelualuetta. Heinikossa näkyy kapeita kulkuväyliä ja jossain on isompi painauma, lepopaikkako? Remukin herkistyy tuolla kohdalla kartoittamaan ympäristöään kaikilla aisteillaan, askeleet hidastuen. Jatkamme matkaa suolle päin, vaikka Remun nenä ohjaisi meidät mieluusti risukkoiseen umpimetsään. Todennäköisesti meitä tarkkaillaan parhaillaan jostain!

En varmasti koskaan kyllästy siihen hetkeen ja tunteeseen kun astumme metsästä suon puolelle. Maisema muuttuu niin toisenlaiseksi. On tyyntä. Aamu-usva on jo haihtunut, mutta aurinko on harmaan pilvikerroksen takana. Kapeakasvuiset männyt, suopursun varret, märkä sammal, suonsilmät ja heinätuppaat. Tarkempi katse maahan ja tajuat käveleväsi karpaloiden päällä! Niitä on kaikkialla! Alan poimimaan samantien. Jossain ihan lähellä puun runkoa naputtaa tikka. Hetken poimittuani siirrymme vähän eteenpäin ja saankin tikan näköpiiriini. Hiljaa kääntelen kameraa käsiini ja valmistaudun valokuvaamaan. Olen auttamatta liian hidas. Käpytikka lehahtaa lentoon jälleen näkymättömiin. No, jatkan karpaloiden poimimista.

Ihana on tuo minun karvainen kaverini. Se on innolla jatkamassa matkaa eteenpäin heti, kun nousen ylös. Onneksi on tullut opetettua sanat "kierrä" ja "odota". Pitkä hihna kiertyy milloin mitäkin reittiä poukkoilevan koiran tahdissa, mutta taitavasti se osaa palata vislauksesta luokseni ja jos on tulossa väärältä puolelta puuta, riittää, kun sanon "kierrä". Aika harvoin joudun selvittelemään hihnaa mistään irti. Tänään tämä kaveri yllättää minut kiinnostumalla puuhistani. Poimin kaikessa rauhassa karpaloita pussiin mättäästä, jossa niitä on reilusti. Remu parkkeeraa viereeni ja hetken seurailtuaan liikkeitäni, alkaa nuuhkia mätästä ja SYÖDÄ karpaloita suoraan maasta! Naurattaa! Remua selvästi aluksi puistattaa, mutta se syö lisää vaan! Otin pienen videopätkän kännykällä tuosta puuhasta.

Poimin omiin tarpeisiini riittävästi marjoja, pakkasin ne reppuun ja jatkoimme kulkemista.

Joku oletettavasti varisten välienselvittely kantautui lähistöltä karmaisevana rääkymisenä. Hurjan kuuloista, mutta mitään ei näkynyt.

Pieni suunnanmuutos tutulta polulta ja kuljimmekin yhtä-äkkiä viivasuoraa koivukujaa metsässä! Katselin koivikkoa ja mietin, että niiden on pakko olla istutettuja, niin suora rivistö. Napsaisin siitäkin kuvan.

Tämä aamu vierähti siis metsässä. Repussa karpaloiden lisäksi täysi akku ladattuna päivän muihin puuhiin! Ihanan keveä askel pitkävartisessa kumisaappaassa!